Toinen tuleminen

Vielä muutama sana siitä miksi päädyttiin perustamaan uusi blogi. Kun alettiin kirjottaa Lappiksia vajaa 8 vuotta sitten, oltiin Bean kanssa just kirjotettu ylioppilaaksi ja asuttiin molemmat vielä kotona. Eli suoraan sanottuna oltiin hädin tuskin aikuisia. Ja vaikka ite on sinut sen asian kanssa että blogissa on paljon materiaalia joka nykypäivänä nolottaa, niin ajatus siitä että joku ventovieras muodostaa käsityksen susta niiden vanhojen tekstien perusteella alkoi vaan tuntua liian kamalalta.

Sisällöltään (eli sekavuudeltaan) blogi tulee todennäköisesti jatkamaan ihan samoista lähtötelineistä. Ollaan edelleen samoja tyyppejä ja kriiseillään yhtä paljon kun ennenkin. Ainakin ite oon kaivannu paikkaa jonne pääsee purkamaan tajunnanvirtaa ja sekalaisia ajatuksia, joista ei muuten jaksa keskustella. Oon kuitenkin oppinut kanavoimaan yksittäiset, hajanaiset, pienet ajatukseni muihin sosiaalisen median kanaviini joten en lupaa säännöllistä aktiivisuutta blogin puolella.

Tänään rupesin hirveellä vaivalla tekemään ite hummusta, joka sinänsä oli jo monella tavalla eeppinen saaga (mulla ei esimerkiksi oo tehosekoitinta niin jouduin vähän säätämään että sain kikherneet muussattua..) No, maustamisvaiheessa kurotin merisuolapurkin maustehyllyltä ja huonosti kiinni olleen korkin irrottua onnistuin kaatamaan lähes koko sen purkin sisällön siihen lähes valmiiseen hummus-mössöön. Siinä kun epätoivoisena tuijottelin suolakiteitä ympäri keittiötä niin mietin heti että tää on kyllä niin fucked up tilanne että pakko kaivaa heti snapchat esiin. Tulin kuitenkin järkiini ja tajusin että ihan kaikkea ei tarvi jakaa. Toivottavasti muistan sen jatkossa täälläkin.

Ps. Hummuksesta tuli aika suolaista.