OON KIPEE PERKELE

Oon kipee, wtf? En muista koska oisin ollu kipee, joten enpäs oo tienny, miten käyttäydyn ollessani sairas. Kuoriutuuko musta vikisevä "miesflunssainen" marttyyri, urhea "pakko silti siivota ja hoitaa KAIKKI asiat just nyt ku oon sairas" vai kenties "vittu mul on tylsää en kestä, turhauttaa".

OON NOITA KAIKKIA.
Oon kyl paha pala purtavaksi kipeenä.

Maanantain ja tiistain viel ramppasin yliopistolle ja takasin, tiistaina jopa vaihdoin yhtäkkii mun kämpän järjestystäkin, kunnes sitten illaksi nousi kuume, joka viettääkin mussa lomapäiviänsä vieläkin. Noh, ehkä joskus pitäs kuunnella LEPÄÄ NYT PERKELE -merkkejä.

Olen oivaltanut sairastuvalla maatessani:


1. En pidä tekemättömyydestä.
Pelkkä tekemättömyys, sarjojen vahtaaminen, puhelimen scrollaamien eestasas: turhaa ajanhukkaa. Mulla ei oo sellasta uskomatonta suorittamisen tarvetta tehdä kaikkea, vaan siis pieni tekeminen pitää mut virkeenä ja pidän siitä. Tuun arvostamaan sitä, että jaksan nousta sängystä ylös keittää kahvia.

2. Downton Abbey onkin hyvä sarja! Noh ainakin jotain rauhallista katsottavaa.

3. Tän proteiinivanukkaan uus maku olikin ihan jees:

Nonii jatkan lepäämistä! Onneks tää sairaslomailu sattu just tälläselle viikolle, ettei mitää erityisen tärkeetä oo missattu. Eikä kukaa oo pyytäny sijaiseksi. Jeejeejeee.

P.S. Essi: Ootan vieläki sun sipseihin kirjoitettua kirjettä.
P.P.S: Ehrmannin suklaaprotskuvanukas on kuulemma kaikkein parasta, Joanna lupas maistaa sitä mun puolesta.