Huvittas useemmin kirjottaa tänne! Mutta elämässä ei oikein tapahdu mitään eikä kukaan ees kutsu mua mihinkää blogitilaisuuksiin, että niistäkää vois tehä raporttia. Kukaan ei ehdota yhteistyötä et voisin harrastaa tuotesijoittelua eikä mulla myöskään oo mitään tulisia mielipiteitä tai aiheita, joista jaksaisin paasata..... so boring. Pitäskö ruveta julkkisbloggaajaks nii saisin vähä aihetta kirjotella enemmän!
No ei vaa
Jossai vaiheessa mietin, et kirjottaisin pitkiä paatoksellisia ja oivaltavia tekstejä ihmiselon ihanuudesta, eli aiheista, joita mietin päivät pitkät, mutta sitten (ONNEKSI) tajusin että se on vähä niinku muotii nykyää ja kaikki kirjottaa aiheista "asenne ratkaisee", "positiivinen ajattelu vie pitkälle", "pienikin askel on edistystä", "opi päästämään irti and magic happens", jne. kyl te tiiätte.
Joten ootteko miettiny, että miks teininä piti väkisin roikkua perjantai-iltasin pakkasessa jonkun ihme hämäräjengin kanssa, vaikka kotona ois ollu lämmin ja siel ois ollu äiti ja isä ja äitin tekemää ruokaa ja hyviä teeveeohjelmia? Nykyää osais arvostaa. Mut eeeei, sillon piti juoda kaljaa kylällä ja autojen takapenkillä ja hengailla jossai lämpöputken vieressä, että jaksais koko yön juoda sitä kaljaa, mikä kokonaisuudessaa on aika alkukantanen selviytymiskeino ja sinänsä kertoo suomalaisesta sisusta. Kyseinen teinikausi oli varmaan ainut aikakausi, jolloin tuli elämäm koululaisia katottua ylöspäin. Jos jotain hyvää on tapahtunut autojen takapenkeillä, se on pienten vatsalihasten kehittyminen, jota edesauttoi autojen perän heittämine eli linuus meneminen pitkin tyhjiä parkkipaikkoja. Teineilyyn kuului myös massakausi, ei siinä salityyppisessä tavassa, vaan pikemminkin parveiluna. Parveiluna ABClla ja muissa paikoissa. Junnuna Lapuan kokosessa paikassa oli suorastaa anarkiaa yrittää olla ABCn K18 -puolella alaikäsenä ja se kruunattiin jengin kovimmaksi, joka uskalsi useimpia kertoja uhmata ABCn ikävän näköösiä myyjiä. Miks ABCn myyjät oli muuten aina nii kärttysiä?
Oma teinikausi ei kuitenkaan ollu niin paha, en kertaakaan ollu ees traktorin kyytissä. Mut pelasti lähinnä harrastukset, mutta kyllä sitä silti miettii, miten oudoilla tavoilla sitä nuorena repii etäisyyttä kotitouhuihinn ja yrittää itsenäistyä sekä kasvaa aikuseks. Ja nykyään mun pitää muistaa vähentää katseita teinejä kohtaan, sillä nekin vaan ettii itteään, ja koska oon ite ollu samanlainen rasittava mölyapina jossain ostoskeskuksen aulassa. Tosin en vaan tupakoinu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti