Mun sisäinen kalenteri tuntuu olevan todella pihalla tällä hetkellä. Sujuvasti kirjottelen oikeita päivämääriä esimerkiksi töissä erinäisiin dokumentteihin ja tajuan että viime viikolla Levillä oli täys talvi mitä Helsingissä ei enää oo. On itse asiassa aika keväistä, tyypillinen Pääsiäiskeli IMO.
Mutta sitten kun tajusin että kelloja pitää siirtää kesäaikaa niin mietin aluksi että "niin vastahan se kesä oli että taaksepäinhän niitä kelloja siirretään" ja olin ihan varma että nyt on joku marraskuu! Se on jotenkin tosi outoa. Aika menee selkeesti huomattavasti nopeempaa kun ehdin oikeesti sisäistää.
En oo aiemmin jaksanut ottaa kierroksia kellojen siirtämisestä koska ei se vinettäminen mitään eikä ketään hyödytä mutta tänään kun olisin halunnu vaihtaa ajan mun aktiivisuuskelloon niin vittu koko Polarin järjestelmä on alhaalla ja sain kaiken lisäksi aiheutettua mun kelloon jonkun major oikosulun. Nyt vittu.
Mutta ei mun oikeasti pitäny edes tulla tänne avautumaan ajasta vaan kertoa muutamia huomioitani siitä viime viikkoisesta Levin reissusta.
Oon asunu oikeestaan koko aikuiselämäni yksin. Seinäjoella asuin hetken soinilaisen kanssa, aikoinaan asuin Helsingissä pari kuukautta Marian ja Tommin kanssa ja tietty Hinttilandiassa meni melkein pari vuotta. Mutta hinttien kanssakin satuttiin vaan asumaan saman katon alla, en sanoisi että oltiin virallisesti kämppiksiä kun ei oikeestaan edes tunnettu toisiamme.
Melkein 10 vuodessa oon muodostanut aika selkeän käsityksen siitä minkälaista oma kotiarki on. Se on jopa vähän pelottavaa miten kiintynyt oon tähän itsenäisyyteen ja yksineloon. Jos tästä joskus pitää luopua niin voisin kuvitella että aika vaikeeta se tulee olemaan.
Yksin kun asuu niin tuntuu oudolta asiat kuten se että arjen pienissä ongelmatilanteissa aletaan rähjäämään asiasta muille ja aletaan etsimään syyllistä sen sijaan että aletaan ratkaista ongelmaa (tää saattaa olla myös ammatin tuoma piirre). Tai että nälkäisinä aletaan kiukuttelemaan ja ollaan pahantuulisia. Ja joo se on ihan tavallista että kun se verensokeri laskee niin alkaa heikompaakin hermostuttaa mutta mitä se hyödyttää että alkaa huutamaan ympärillä oleville joilla ei ole mitään osaa tilanteeseen tai parhaimmassa tapauksessa ovat itse ihan yhtä nälkäisiä. Ylipäätään kiivas kiistely ja tiuskiminen täysin tavallisista asioista tuntuu jotenkin todella oudolta. Ja ymmärrän että nää on ihan tavallisia ihmissuhteisiin liittyviä asioita mutta ne tuntuu musta vaan oudolta koska mun arjessa tollasia tilanteita ei vaan yksinkertaisesti ole.
Oon perheestä jossa on aina riidelty todella paljon. Lapsena otin sen aika raskaasti mutta nykyään se lähinnä ärsyttää koska se tuntuu niin turhalta ja kaikkien ajan haaskaukselta. Itsekkään yksinelon tärkeimpiä hyveitä onkin se, ettei tarvitse kuluttaa aikaansa toisten ihmisten kiukutteluun.
Joo ei mulla muuta. Tää Allman Brownin Palms on mun suosikkibiisi tällä hetkellä.
https://open.spotify.com/track/4I07l1RCyiYsEL06Rj4yZt
Ps. Ainiin Levillä oli aivan ihanaa! Oli täydellistä kun oli vaan niin paljon aikaa liikkua ja hengailla. Innostuin hiihdosta ja lumikenkäilystä. Lumilautailustakin vähän. Pitäis vaan harrastaa noita vähän useammin kun kerran viidessä vuodessa. Niinpä pyrin menemään Lappiin tulevaisuudessa vähän useammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti